Työelämän ajokortti -kurssin oppimispäiväkirja osa III

Kolmannessa ja viimeisessä moduulissa jatkettiin siitä, mihin toisessa moduulissa jäätiin. Toisin sanoen tehtävissä pyrittiin ratkaisemaan työelämän arjen ongelmatilanteita käyttäen apuna lainsäädäntöä, työehtosopimusta ja ohjeistusta työttömyyden varalle. Monivalintatehtävä netissä oli suhteellisen helppo, joskin edellytti tiedonhakua ja oli siten varsin opettavainen. Tehtävät olivat käytännönläheisiä ja realistisia. Sama päti moduulin oppimistehtävään, jossa aiheina olivat sairasloma, palvelusvuosiajan kertyminen, työturvallisuuslaki ja työttömyysturva.

Sekä monivalinta- että oppimistehtävä antoivat sellaisen käsityksen, että Suomessa työntekijöistä huolehditaan todella hyvin erilaisissa kriisitilanteissa. Sairastuminen ja siitä aiheutuva poissaolo ei tarkoita välttämättä tulonmenetystä. Äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta johtuvat poissaolot lasketaan työssäolopäivien veroisiksi päiviksi, joten vanhemmuuteen panostaminen ei syö vuosilomapäiviä. Työnantajalla on velvollisuus huolehtia siitä, että työpaikalla on turvallista työskennellä, ja minimoida sekä fyysistä että henkistä terveyttä uhkaavat tekijät. Jos työntekijää kohtaa irtisanominen, häntä kannustetaan ilmoittautumaan oitis työ- ja elinkeinotoimistoon työnhakijaksi – tosin siitä voidaan olla monta mieltä, onko kyseessä keppi vai porkkana, sillä ilman ilmoittautumista irtisanottu työntekijä ei ole oikeutettu ansiopäivärahaan. Toisaalta ansiopäivärahan saaminen edellyttää myös liittoon ja työttömyyskassaan kuulumista.

Moduuli III auttoi palauttamaan mieleen joskus muinoin opiskeltuja työttömyysturva-asioita ja toki tarjosi uuttakin ajateltavaa. Vaikka totesin, että moduuli synnytti positiivisen mielikuvan suomalaisesta työturvallisuus- ja työsuojelupolitiikasta, uskaltaisin epäillä, ettei todellisuus ole niin ruusuinen kuin mitä sen lakipykälien ja säädösten mukaan kuuluisi olla. Työnantajilla tuntuu olevan vaikeuksia täyttää heille asetettuja velvollisuuksia, mutta siksi työntekijöiden pitäisi katsoa peiliin ja kysyä itseltään, miksi he sallivat asioiden löperön hoitamisen. Jos työnantaja yrittää kiertää lain ja/tai työehtosopimuksen, vain toisena osapuolena oleva työntekijä voi estää tämän joko kieltäytymällä toimimasta työnantajan määräysten mukaan, kertomalla asiasta työsuojeluasiamiehelle tai ottamalla yhteyttä liittoon. Moduulin jäikin päällimmäisenä mieleen, että oma aktiivisuus on avainasemassa työhyvinvointia ajatellen. Työttömäksi jääminenkään ei ole maailmanloppu, jos on ollut ennalta viisas ja huolehtinut työttömyyskassaan kuulumisesta.

Mikä jäi askarruttamaan, on yrittäjien, erityisesti yksityis-sellaisten, työturvallisuus- ja työsuojeluasiat. Millaisia velvollisuuksia ja oikeuksia on henkilöllä, joka on samalla itselleen sekä työntekijä että työnantaja? Yksityisyrittäjyyttä läheltä seuranneena koen työn olevan raskasta raadantaa, jossa ei ole sijaa sairastamisella tai lomailulle. Yrittäjyys ei toki varsinaisesti kuulu tämän kurssin aihepiiriin, mutta siitä tuskin on haittaa, että näitä asioita pohditaan sivulauseessa muidenkin työsuhdemuotojen näkökulmasta.