Työelämän ajokortti -kurssin oppimispäiväkirja osa I

Työelämän ajokortti on kurssi, jonka aikana opiskelijoiden on tarkoitus saada monipuolista tietoa työelämästä. Kurssi koostuu kolmesta moduulista, joiden sisältönä on työnhakutaitojen kehittäminen, työelämän pelisäännöt ja työelämän arki. Jokaisesta moduulista tulee oma osuutensa oppimispäiväkirjaan, joten en tässä vaiheessa erittele tämän tarkemmin niiden sisältöä. Sen verran totean, että kokonaisuus vaikuttaa hyvältä ja erittäin hyödylliseltä. Moni asia on jossain määrin entuudestaan tuttu, mutta tiedossa on varmasti paljon uuttakin asiaa. Esimerkiksi työlainsäädäntö ja sopimusasiat ovat sellaisia, ettei niitä tule juurikaan mietittyä edes siinä vaiheessa, kun ne ovat ajankohtaisia omassa elämässä. Kuten viime viikon orientaatioluennolla todettiin, työpaikan saaminen on usein niin huojentava juttu, ettei joko muista tai kehtaa syynätä työsopimusta tarkasti läpi sikäli, kun sellaisen kirjallisena saa. Valitettavan usein muistutus tai rohkaisu tulee kantapään kautta, kuten itselleni kävi tänä keväänä. Kesätyö-/harjoittelupaikan luvannut työnantaja purki suullisen sopimuksemme pari viikkoa ennen kuin töiden oli sovittu alkavan. Tiedän suullisen sopimuksen olevan yhtä pätevä kuin kirjallinen, mutta tässä tapauksessa nielin ennemmin tappioni kuin lähdin riitelemään asiasta. Uusi kesätyö löytyi, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Työnhaku on minulle tuttua puuhaa, ja erityisen läheinen ”harrastus” siitä tuli syksyllä 2012, kun valmistuin Jyväskylän yliopistosta. Olen saanut huomata, että kesätöistä ja korkeakouluharjoittelusta koostuva työkokemus yhteiskuntatieteiden maisterin papereiden rinnalla ei todellakaan ole automaattinen pääsylippu työelämään. Kieltämättä muutamaan otteeseen on herännyt ajatus, että ehkäpä osasyy jatkuviin hylkäyksiin on CV:ssä ja hakemuksissani. Ehkä en osaa kertoa osaamisestani ja persoonastani tarpeeksi houkuttelevasti. Toisaalta akateeminen työttömyys huitelee niin karmaisevissa lukemissa tällä hetkellä, että kyllä vikaa on muussakin kuin minussa ja hakemuksissani.

Kun töitä ei kuulunut, hain uutta opiskelupaikkaa ja pääsin Laurean Tikkurilan toimipisteeseen lukemaan P2P-liiketaloutta. Uskon, että nämä opinnot yhdessä aiempien sosiologian pääaineopintojen sekä kansantaloustieteen ja yhteisöviestinnän sivuaineopintojen kanssa muodostavat kokonaisuuden, jossa käytännön kokemus nojaa vahvaan teoreettiseen tietoon. En siis sinänsä epäile, etteikö minussa olisi potentiaalia hyväksi työntekijäksi, mutta tarvitsen apua itseni markkinoinnissa. Kurssin ensimmäinen moduuli käsittelikin kuin tilauksesta tätä aihetta.

Ykkösmoduulissa oli ensin pari monivalintatehtävää, joista ensimmäisessä kartoitettiin omaa työnhakijaprofiilia ja toisessa tarkasteltiin sosiaalisen median hyödyntämistä työelämässä.

Ensimmäisessä tehtävässä piti miettiä suurpiirteisesti, mitä työltään haluaa, kuten sijainti, työsuhteen laatu ja työaika. Tämän jälkeen oli tehtävä Uraohjauksen nettisivuilla testi, joka auttoi löytämään omia vahvuuksia ominaisuuksien ja taitojen joukossa. Minun vahvuuksiani olivat testin mukaan tarkkuus, luovuus ja suunnitelmallisuus (ominaisuudet) sekä tietotekniset taidot, kirjallinen viestintä ja tutkimustaidot (taidot). Muiksi minua ja osaamistani kuvaaviksi ominaisuuksiksi valitsin eettisyyden, joustavuuden, yhteistyötaidot, visiointikyvyn ja täsmällisyyden. Nämä täytynee liittää ansioluetteloon.

Toinen tehtävä liittyi sosiaalisen median hyödyntämiseen työnhaussa. Sinänsä tämä osio ei tuonut uutta informaatiota, mutta tulipahan pitkästä aikaa googletettua oma nimi ja tarkastettua, mitä julkista tietoa minusta on tarjolla. Aika hyvin olen ymmärtänyt pitää henkilökohtaisimmat jutut salassa suurelta yleisöltä. Linkedin-profiili mietitytti, koska periaatteessa en haluaisi koko maailman tietävän työhistoriaani yms., mutta sitten taas tietojen piilottaminen saattaisi antaa minusta mitäänsanomattoman kuvan esimerkiksi potentiaaliselle työnantajalle. Sen rajanvedon olen kuitenkin tehnyt, että käytän Linkediniä nimenomaan ammatillisiin tarkoituksiin, kun taas Facebookissa ja Twitterissä keskityn yksityiselämääni minimalisoiden työasioista jauhamisen. Työn ei tarvitse ulottua jokaiselle elämänalueelle, vaikka keskeisessä asemassa elämässäni onkin.

Ensimmäisen moduulin luennolla käsiteltiin myös CV:n ja työhakemuksen tekemistä sekä työhaastatteluja. Meille annettiin hyviä vinkkejä, ja luulen, että seuraava ansioluetteloni tulee olemaan parempi kuin edeltäjänsä. Olen yleensä pitänyt ongelmallisena työtehtävien erittelyä, koska pääasiassa työnimike on ollut niin selkeä, että selittely on tuntunut rautalangasta vääntämiseltä. Tällöin onkin ehkä parempi mainita, mitä ominaisuuksia ja taitoja kukin tehtävä on vaatinut ja opettanut.