Sivut

torstai 15. elokuuta 2013

Työelämän ajokortti - itsearviointi

Työelämän ajokortti –kurssi on tullut tältä erää tiensä päähän, ja on aika arvioida, mitä matkan varrelta tarttui mukaan. Tämän voi tulkita niin, että kurssi antoi enemmän kuin otti. Kesäkurssien suorittaminen ei lähtökohtaisesti ole erityisen houkutteleva ajatus, varsinkaan, jos sen ohessa käy töissä. Välillä tuntui, että deadlinet tulevat liian nopeasti vastaan, ja se ehkä näkyy myös oppimistehtävien laadussa. Aikaa kyllä oli, kun sen ymmärsi käyttää hyödyllisesti.

Pidin kurssista siinä mielessä, että koin saavani konkreettista apua työnhakuun. Lukion jälkeen en ole saanut tukea ansioluettelon tekemiseen, vaan olen yrittänyt sinnitellä omin avuin. Netissä on toki lukemattomia CV-malleja ja vinkkilistoja, mutta niitä hyödyntämällä tuntuu syntyvän vain tusina-ansioluetteloita, joista ei ole hyötyä kenellekään. Kun joku opastaa henkilökohtaisesti CV:n tekemisessä, lopputuloskin on persoonallinen. Luulen, että nyt kurssin myötä olen itsevarmempi ja kykenen ilmaisemaan osaamistani aiempaa kiinnostavammin työnantajille. Olen myös alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota vaihtoehtoisiin työnhakukanaviin. Esimerkiksi Linkedin-profiilini on monipuolistunut huomattavasti viimeisen muutaman viikon aikana. Koska some on joka tapauksessa osa jokapäiväistä elämääni, miksen hyödyntäisi sitä muutenkin kuin jo olemassa olevien verkostojen ylläpidossa?

Lakipykälien ja työehtosopimuksen pläräily oli vähän pakkopullaa, varsinkin siinä vaiheessa, kun piti laskea esimerkiksi lomapäivien kertymistä. Ymmärrän, että lait ja vastaavat säädökset on kirjoitettava siten, ettei tulkinnanvaraa jää, mutta pilkunviilaus ja asioiden vääntely ja kääntely alkoi turhauttaa jopa minua, joka ei juuri piittaa suurpiirteydestä. Pahoin pelkään, että valtaosa Finlexistä tankatusta tiedosta on valunut unholaan jo nyt sekä edellä mainituista syistä että vähäisestä kosketuspinnasta tämänhetkiseen elämääni. Toisaalta on todella hyvä, että tiedän, mistä voin etsiä tietoa, jos ja kun vaikkapa ne vuosilomapäivät tulevat ajankohtaisiksi itsellänikin.

Kurssista jäi vahvasti mieleen myös ammattiliittojen tärkeys niin yhteiskunnan kuin yksittäisten työntekijöiden kannalta. Johtuneeko siitä, että ammattiliitto Pro oli järjestämässä kurssia... En pidä tätä kuitenkaan huonona asiana, koska etenkin työntekijäjärjestöjen osallisuus Suomen työpolitiikassa takaa demokraattisen päätöksenteon ja eri osapuolten huomioimisen. Jo ennen kurssia olin sitä mieltä, että liittoon kannattaa kuulua jo pelkästään oman itsensä takia. Epävarmuuden vallitessa työmarkkinoilla on lohdullista, että ansiopäivärahan ansiosta mahdollinen putoaminen työttömyyteen on pehmeämpi kuin ilman työttömyysturvaa.


Siinä päällimmäiset ajatukseni työelämän ajokoulusta. Tästä on hyvä jatkaa, ja uudet opit toivottavasti antavat uutta pontta myös työnhakuun. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että motivaatio on korkeammalla kuin pitkään aikaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti