Promootio 2013

Vietin pitkän viikonlopun Jyväskylässä, kun entisessä opinahjossani järjestettiin maistereiden ja tohtoreiden promootio. Tuon tilaisuuden luonnetta ja merkitystä on saanut selitellä lähestulkoon jokaiselle, jonka kanssa siitä on ollut puhetta, mutta hyvin pienessä pähkinänkuoressa se meinaa maisteriksi/tohtoriksi vihkimistä. Maisterin paperit sain viime vuonna, mutta tämä oli eräänlainen loppusilaus yliopistouurastukselle - olettaen, etten joskus tulevaisuudessa ryhdy jatko-opiskelijaksi.

Minulla ja seuralaisellani promootio-ohjelmaan kuului seppeleensitojaiset ja promootioakti. Perjantai-iltana riennettiin Jyväskylän Paviljongille yo-lakit päässä keikkuen. Siellä sitten seuralaiset ja muutamat promovendit itsekin väkersivät seppeleitä aktia varten. Seppeleperinne juontaa juurensa antiikin Roomaan, missä voitokkaat hallitsijat kruunattiin seppeleellä. Askartelua seurasi illallinen, jonka jälkeen piti suunnata keräämään voimia lauantaita varten.

Aamupäivällä suunnattiin nokkamme taas kohti Paviljonkia, missä jo parveilikin runsain määrin juhlakansaa. Arvion mukaan promootioaktissa oli paikalla kaikkiaan tuhatkunta henkilöä. Juhlan kiinnostavuutta saattoi lisätä se, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli paikalla vastaanottamassa kunniatohtorin arvon.

Akti kesti muutaman tunnin, ja sen aikana maisterit saivat seppeleensä sekä tohtorit hattunsa ja miekkansa. Sinfoniamusiikki soi, ja nykytanssijakin lavalla pyörähti. Olihan siinä suuren urheilujuhlan tuntua, ainakin viimeistään kun auditorion täytti Maamme-laulu.

Promootioaktia seurasi promootiokulkue Aren aukiolta Taulumäen kirkolle. Siinäkin vaiheessa huomasi hyvin, että tapahtuma oli herättänyt paljon mielenkiintoa: pitkin (loputtoman tuntuista) reittiämme ihmisiä seisoi kaduilla seuraamassa ja kuvaamassa kulkuettamme. Toisaalta ahdisti olla kaiken kansan syynättävänä, mutta toisaalta oli pakko tuntea pientä ylpeyttä siitä, että oli omalla puurtamisella ansainnut paikkansa kulkueessa.

Tiiviistä aikatauluista ja muista stressitekijöistä huolimatta tuntui hassulta palata tänään töihin. Vähän jo pelkäsin, olenko unohtanut kaikki tiedot ja taidot tuon pitkän viikonlopun aikana. Minilomana se kai teki tehtävänsä siis! Työpäivät käyvät kuitenkin vähiin, ja ensi viikolla pitäisi käynnistellä uutta lukuvuotta Laureassa. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Suosittelen

Viikon leffavalinta: Control

Viikon musasuosikki: Joy Division

Sattumaa? ;d

Työelämän ajokortti - itsearviointi

Työelämän ajokortti –kurssi on tullut tältä erää tiensä päähän, ja on aika arvioida, mitä matkan varrelta tarttui mukaan. Tämän voi tulkita niin, että kurssi antoi enemmän kuin otti. Kesäkurssien suorittaminen ei lähtökohtaisesti ole erityisen houkutteleva ajatus, varsinkaan, jos sen ohessa käy töissä. Välillä tuntui, että deadlinet tulevat liian nopeasti vastaan, ja se ehkä näkyy myös oppimistehtävien laadussa. Aikaa kyllä oli, kun sen ymmärsi käyttää hyödyllisesti.

Pidin kurssista siinä mielessä, että koin saavani konkreettista apua työnhakuun. Lukion jälkeen en ole saanut tukea ansioluettelon tekemiseen, vaan olen yrittänyt sinnitellä omin avuin. Netissä on toki lukemattomia CV-malleja ja vinkkilistoja, mutta niitä hyödyntämällä tuntuu syntyvän vain tusina-ansioluetteloita, joista ei ole hyötyä kenellekään. Kun joku opastaa henkilökohtaisesti CV:n tekemisessä, lopputuloskin on persoonallinen. Luulen, että nyt kurssin myötä olen itsevarmempi ja kykenen ilmaisemaan osaamistani aiempaa kiinnostavammin työnantajille. Olen myös alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota vaihtoehtoisiin työnhakukanaviin. Esimerkiksi Linkedin-profiilini on monipuolistunut huomattavasti viimeisen muutaman viikon aikana. Koska some on joka tapauksessa osa jokapäiväistä elämääni, miksen hyödyntäisi sitä muutenkin kuin jo olemassa olevien verkostojen ylläpidossa?

Lakipykälien ja työehtosopimuksen pläräily oli vähän pakkopullaa, varsinkin siinä vaiheessa, kun piti laskea esimerkiksi lomapäivien kertymistä. Ymmärrän, että lait ja vastaavat säädökset on kirjoitettava siten, ettei tulkinnanvaraa jää, mutta pilkunviilaus ja asioiden vääntely ja kääntely alkoi turhauttaa jopa minua, joka ei juuri piittaa suurpiirteydestä. Pahoin pelkään, että valtaosa Finlexistä tankatusta tiedosta on valunut unholaan jo nyt sekä edellä mainituista syistä että vähäisestä kosketuspinnasta tämänhetkiseen elämääni. Toisaalta on todella hyvä, että tiedän, mistä voin etsiä tietoa, jos ja kun vaikkapa ne vuosilomapäivät tulevat ajankohtaisiksi itsellänikin.

Kurssista jäi vahvasti mieleen myös ammattiliittojen tärkeys niin yhteiskunnan kuin yksittäisten työntekijöiden kannalta. Johtuneeko siitä, että ammattiliitto Pro oli järjestämässä kurssia... En pidä tätä kuitenkaan huonona asiana, koska etenkin työntekijäjärjestöjen osallisuus Suomen työpolitiikassa takaa demokraattisen päätöksenteon ja eri osapuolten huomioimisen. Jo ennen kurssia olin sitä mieltä, että liittoon kannattaa kuulua jo pelkästään oman itsensä takia. Epävarmuuden vallitessa työmarkkinoilla on lohdullista, että ansiopäivärahan ansiosta mahdollinen putoaminen työttömyyteen on pehmeämpi kuin ilman työttömyysturvaa.

Siinä päällimmäiset ajatukseni työelämän ajokoulusta. Tästä on hyvä jatkaa, ja uudet opit toivottavasti antavat uutta pontta myös työnhakuun. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että motivaatio on korkeammalla kuin pitkään aikaan!

Työelämän ajokortti -kurssin oppimispäiväkirja osa III

Kolmannessa ja viimeisessä moduulissa jatkettiin siitä, mihin toisessa moduulissa jäätiin. Toisin sanoen tehtävissä pyrittiin ratkaisemaan työelämän arjen ongelmatilanteita käyttäen apuna lainsäädäntöä, työehtosopimusta ja ohjeistusta työttömyyden varalle. Monivalintatehtävä netissä oli suhteellisen helppo, joskin edellytti tiedonhakua ja oli siten varsin opettavainen. Tehtävät olivat käytännönläheisiä ja realistisia. Sama päti moduulin oppimistehtävään, jossa aiheina olivat sairasloma, palvelusvuosiajan kertyminen, työturvallisuuslaki ja työttömyysturva.

Sekä monivalinta- että oppimistehtävä antoivat sellaisen käsityksen, että Suomessa työntekijöistä huolehditaan todella hyvin erilaisissa kriisitilanteissa. Sairastuminen ja siitä aiheutuva poissaolo ei tarkoita välttämättä tulonmenetystä. Äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta johtuvat poissaolot lasketaan työssäolopäivien veroisiksi päiviksi, joten vanhemmuuteen panostaminen ei syö vuosilomapäiviä. Työnantajalla on velvollisuus huolehtia siitä, että työpaikalla on turvallista työskennellä, ja minimoida sekä fyysistä että henkistä terveyttä uhkaavat tekijät. Jos työntekijää kohtaa irtisanominen, häntä kannustetaan ilmoittautumaan oitis työ- ja elinkeinotoimistoon työnhakijaksi – tosin siitä voidaan olla monta mieltä, onko kyseessä keppi vai porkkana, sillä ilman ilmoittautumista irtisanottu työntekijä ei ole oikeutettu ansiopäivärahaan. Toisaalta ansiopäivärahan saaminen edellyttää myös liittoon ja työttömyyskassaan kuulumista.

Moduuli III auttoi palauttamaan mieleen joskus muinoin opiskeltuja työttömyysturva-asioita ja toki tarjosi uuttakin ajateltavaa. Vaikka totesin, että moduuli synnytti positiivisen mielikuvan suomalaisesta työturvallisuus- ja työsuojelupolitiikasta, uskaltaisin epäillä, ettei todellisuus ole niin ruusuinen kuin mitä sen lakipykälien ja säädösten mukaan kuuluisi olla. Työnantajilla tuntuu olevan vaikeuksia täyttää heille asetettuja velvollisuuksia, mutta siksi työntekijöiden pitäisi katsoa peiliin ja kysyä itseltään, miksi he sallivat asioiden löperön hoitamisen. Jos työnantaja yrittää kiertää lain ja/tai työehtosopimuksen, vain toisena osapuolena oleva työntekijä voi estää tämän joko kieltäytymällä toimimasta työnantajan määräysten mukaan, kertomalla asiasta työsuojeluasiamiehelle tai ottamalla yhteyttä liittoon. Moduulin jäikin päällimmäisenä mieleen, että oma aktiivisuus on avainasemassa työhyvinvointia ajatellen. Työttömäksi jääminenkään ei ole maailmanloppu, jos on ollut ennalta viisas ja huolehtinut työttömyyskassaan kuulumisesta.

Mikä jäi askarruttamaan, on yrittäjien, erityisesti yksityis-sellaisten, työturvallisuus- ja työsuojeluasiat. Millaisia velvollisuuksia ja oikeuksia on henkilöllä, joka on samalla itselleen sekä työntekijä että työnantaja? Yksityisyrittäjyyttä läheltä seuranneena koen työn olevan raskasta raadantaa, jossa ei ole sijaa sairastamisella tai lomailulle. Yrittäjyys ei toki varsinaisesti kuulu tämän kurssin aihepiiriin, mutta siitä tuskin on haittaa, että näitä asioita pohditaan sivulauseessa muidenkin työsuhdemuotojen näkökulmasta.

Työelämän ajokortti -kurssin oppimispäiväkirja osa II

Toisen moduulin teemana oli työelämän pelisäännöt, eli käytännössä työehtosopimukset ja työlainsäädäntö. En ollut ennestään perehtynyt niihin juuri ollenkaan. Joskus taisin kesätyön takia vilkaista matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalvelualan työehtosopimusta, kun työnantajan toiminta epäilytti. Myös palkkatasoja olen tarkastellut esimerkiksi hakiessani työpaikkaa ja työnantajan pyytäessä esittämään palkkatoiveen. Olen mieltänyt työelämän pelisäännöt byrokratiaviidakoksi, jossa puhutaan paljon, mutta sanotaan vähän. Tuntuu, että moni asia on ilmaistu niin ympäripyöreästi, että itselläni on vaikeuksia soveltaa lainsäädäntöä ja työehtosopimuksen säädöksiä tositilanteisiin. On harmittavaa kun tiedostaa, että kyseessä on kuitenkin tärkeä asia, joka olisi hyvä hallita, mutta jo pikainen selailu alkaa hengästyttää.

Moduuli II:ssa oli tehtävänä vastata monivalintakysymyksiin netissä. Pärjäsin niissä kohdissa, joissa oikea vastaus oli pääteltävissä maalaisjärjellä. Toisaalta työkokemuksen myötä on muodostunut jonkinlainen käsitys työelämän säännöistä, ja ehkä niistä sitten kuitenkin tietää enemmän kuin itse tajuaakaan. Heikoimmin sujuivat luonnollisesti ne kysymykset, joiden aiheet eivät juurikaan ole koskettaneet omaa elämää, kuten vaikkapa vuosilomakertymä. Ehkäpä ymmärrän senkin paremmin sitten, kun se on oikeasti ajankohtainen. Vaikkei tehtävä mennytkään ihan nappiin (joskin läpi), kysymykset olivat mielenkiintoisia ja koen oppineeni uutta. Virheistäkin, ainakin niissä tapauksissa, kun ymmärsin perustelun...

Toinen osio moduulissa oli oppimistehtävä, jossa piti soveltaa työehtosopimusta ja lainsäädäntöä. Idea oli aika samanlainen kuin ensimmäisessä tehtävässä, mutta tietoa piti etsiä hanakammin ja se oli pystyttävä perustelemaan. Tuli mieleen yliopistossa käymäni siviili- ja kauppaoikeuden peruskurssi, joka meni ihan pipariksi. Tässä tehtävässä korostui mielipiteeni lainsäädännön puuduttavuudesta. Lievästä turhautumisesta huolimatta tutkin tarmokkaasti kemian toimihenkilöiden työehtosopimusta sekä työsopimus-, työaika- ja vuosilomalakia, ja sain mielestäni kasaan kelvolliset vastaukset tehtävän kysymyksiin. Tehtävä avasi sitä, kuinka monipuolinen ja yksityiskohtainen työehtosopimus on, vaikken sitä välttämättä kaikilta osin ymmärtäisikään. Luulen, että oman alan työehtosopimuksen suurpiirteinen tunteminen auttaa tavallista työntekijää yleisimmissä työssä kohdattavissa ongelmissa. Muutoin työehtosopimusta voi pitää eräänlaisena hakuteoksena, johon turvautua, jos asiat eivät tunnu työpaikalla menevän niin kuin niiden pitäisi. Työehtosopimukset kuitenkin pohjautuvat lainsäädäntöön, vaikka laki salliikin joidenkin asioiden sopimisesta paikallisesti. Kuitenkin on hyvä varmistaa, ettei työnantaja ylitä valtuuksiaan keksimällä sääntöjä, jotka ovat ristiriidassa lain kanssa. 

Työelämän ajokortti -kurssin oppimispäiväkirja osa I

Työelämän ajokortti on kurssi, jonka aikana opiskelijoiden on tarkoitus saada monipuolista tietoa työelämästä. Kurssi koostuu kolmesta moduulista, joiden sisältönä on työnhakutaitojen kehittäminen, työelämän pelisäännöt ja työelämän arki. Jokaisesta moduulista tulee oma osuutensa oppimispäiväkirjaan, joten en tässä vaiheessa erittele tämän tarkemmin niiden sisältöä. Sen verran totean, että kokonaisuus vaikuttaa hyvältä ja erittäin hyödylliseltä. Moni asia on jossain määrin entuudestaan tuttu, mutta tiedossa on varmasti paljon uuttakin asiaa. Esimerkiksi työlainsäädäntö ja sopimusasiat ovat sellaisia, ettei niitä tule juurikaan mietittyä edes siinä vaiheessa, kun ne ovat ajankohtaisia omassa elämässä. Kuten viime viikon orientaatioluennolla todettiin, työpaikan saaminen on usein niin huojentava juttu, ettei joko muista tai kehtaa syynätä työsopimusta tarkasti läpi sikäli, kun sellaisen kirjallisena saa. Valitettavan usein muistutus tai rohkaisu tulee kantapään kautta, kuten itselleni kävi tänä keväänä. Kesätyö-/harjoittelupaikan luvannut työnantaja purki suullisen sopimuksemme pari viikkoa ennen kuin töiden oli sovittu alkavan. Tiedän suullisen sopimuksen olevan yhtä pätevä kuin kirjallinen, mutta tässä tapauksessa nielin ennemmin tappioni kuin lähdin riitelemään asiasta. Uusi kesätyö löytyi, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Työnhaku on minulle tuttua puuhaa, ja erityisen läheinen ”harrastus” siitä tuli syksyllä 2012, kun valmistuin Jyväskylän yliopistosta. Olen saanut huomata, että kesätöistä ja korkeakouluharjoittelusta koostuva työkokemus yhteiskuntatieteiden maisterin papereiden rinnalla ei todellakaan ole automaattinen pääsylippu työelämään. Kieltämättä muutamaan otteeseen on herännyt ajatus, että ehkäpä osasyy jatkuviin hylkäyksiin on CV:ssä ja hakemuksissani. Ehkä en osaa kertoa osaamisestani ja persoonastani tarpeeksi houkuttelevasti. Toisaalta akateeminen työttömyys huitelee niin karmaisevissa lukemissa tällä hetkellä, että kyllä vikaa on muussakin kuin minussa ja hakemuksissani.

Kun töitä ei kuulunut, hain uutta opiskelupaikkaa ja pääsin Laurean Tikkurilan toimipisteeseen lukemaan P2P-liiketaloutta. Uskon, että nämä opinnot yhdessä aiempien sosiologian pääaineopintojen sekä kansantaloustieteen ja yhteisöviestinnän sivuaineopintojen kanssa muodostavat kokonaisuuden, jossa käytännön kokemus nojaa vahvaan teoreettiseen tietoon. En siis sinänsä epäile, etteikö minussa olisi potentiaalia hyväksi työntekijäksi, mutta tarvitsen apua itseni markkinoinnissa. Kurssin ensimmäinen moduuli käsittelikin kuin tilauksesta tätä aihetta.

Ykkösmoduulissa oli ensin pari monivalintatehtävää, joista ensimmäisessä kartoitettiin omaa työnhakijaprofiilia ja toisessa tarkasteltiin sosiaalisen median hyödyntämistä työelämässä.

Ensimmäisessä tehtävässä piti miettiä suurpiirteisesti, mitä työltään haluaa, kuten sijainti, työsuhteen laatu ja työaika. Tämän jälkeen oli tehtävä Uraohjauksen nettisivuilla testi, joka auttoi löytämään omia vahvuuksia ominaisuuksien ja taitojen joukossa. Minun vahvuuksiani olivat testin mukaan tarkkuus, luovuus ja suunnitelmallisuus (ominaisuudet) sekä tietotekniset taidot, kirjallinen viestintä ja tutkimustaidot (taidot). Muiksi minua ja osaamistani kuvaaviksi ominaisuuksiksi valitsin eettisyyden, joustavuuden, yhteistyötaidot, visiointikyvyn ja täsmällisyyden. Nämä täytynee liittää ansioluetteloon.

Toinen tehtävä liittyi sosiaalisen median hyödyntämiseen työnhaussa. Sinänsä tämä osio ei tuonut uutta informaatiota, mutta tulipahan pitkästä aikaa googletettua oma nimi ja tarkastettua, mitä julkista tietoa minusta on tarjolla. Aika hyvin olen ymmärtänyt pitää henkilökohtaisimmat jutut salassa suurelta yleisöltä. Linkedin-profiili mietitytti, koska periaatteessa en haluaisi koko maailman tietävän työhistoriaani yms., mutta sitten taas tietojen piilottaminen saattaisi antaa minusta mitäänsanomattoman kuvan esimerkiksi potentiaaliselle työnantajalle. Sen rajanvedon olen kuitenkin tehnyt, että käytän Linkediniä nimenomaan ammatillisiin tarkoituksiin, kun taas Facebookissa ja Twitterissä keskityn yksityiselämääni minimalisoiden työasioista jauhamisen. Työn ei tarvitse ulottua jokaiselle elämänalueelle, vaikka keskeisessä asemassa elämässäni onkin.

Ensimmäisen moduulin luennolla käsiteltiin myös CV:n ja työhakemuksen tekemistä sekä työhaastatteluja. Meille annettiin hyviä vinkkejä, ja luulen, että seuraava ansioluetteloni tulee olemaan parempi kuin edeltäjänsä. Olen yleensä pitänyt ongelmallisena työtehtävien erittelyä, koska pääasiassa työnimike on ollut niin selkeä, että selittely on tuntunut rautalangasta vääntämiseltä. Tällöin onkin ehkä parempi mainita, mitä ominaisuuksia ja taitoja kukin tehtävä on vaatinut ja opettanut.