Otan kantaa

Huh. 

Pää on flunssan takia muutenkin räjähdyspisteessä, ja sitten piti vielä alkaa tällaista kyhätä. Persujen Pentti Oinonen hehkutti Iltalehdelle, että tasa-arvoisen avioliittolain vasta-adressi on kerännyt yli 40 000 nimeä. Ei vain istu sitten millään omaan maailmankatsomukseeni minkään sortin tasa-arvon vastustaminen. Järjetöntä. Vielä järjettömämpää tästä kaikesta tekee se, että kaikkitietävät jeesustelijat käyttävät vuodesta toiseen samoja, miljoona kertaa tyhjäksi tehtyjä argumentteja puolustellakseen mielipidettään. Tietysti aina on vastarannan kiiskejä, jotka vastustavat milloin mitäkin ihan vain vastustamisen ilosta. Silti välillä voisi vaihtaa levyä ja esittää oikeasti vakavasti otettavia perusteluja omalle kannalle. Mitä tulee keskusteluun tasa-arvoisesta avioliitosta, vastapuolelta ei ole kuulunut missään vaiheessa kuin jonninjoutavaa subjektiivista paskanjauhantaa, jolla ei parhaassa tapauksessa ole mitään tekemistä itse asian kanssa.

Tässä on minun näkemykseni tasa-arvoisen avioliiton vastustajien ajatuksenjuoksusta. Hitti vai huti?

Illustrator & Photoshop

Illustration Challenge: Window

Illustrator & Photoshop

Vastamainospäissään

Luin Kimmo Jylhämön ja Klaus Welpin toimittaman Louserit Vuittuun -vastamainoskokoelman. Teokseen on koottu Voima-lehdessä julkaistuja vastamainoksia. Welpiä lainaten:

Vastamainokset ja mainosparodiat ovat olleet Voima-lehden perustamisesta alkaen työkaluja, joissa yhdistyy aktivismi, taide ja journalismi. --- Vastamainos kyseenalaistaa mainosviestinnässä käytetyn retoriikan ja mielikuvakytkennät kaappaamalla viestin, purkamalla se osiin ja kääntämällä sisällön päälaelleen. Vastamainos imitoi mainonnan kuvakieltä ja puhetyyliä, se purkaa markkinoinnin konventioita ja tekee huumorin avulla näkyväksi kaupallisia pyrkimyksiä ja strategioita. Parhaimmillaan ja kauniisti sanottuna mainonta on kuluttajavalistusta ja tietoa markkinoilla olevasta tarjonnasta. Vastamainonta ei nimestään huolimatta ole puhtaasti mainosvastaisuutta vaan pyrkii kehittämään katsojansa medialukutaitoa.

Mainonnan ja ylipäänsä mediasisällön parodiointi on ollut sydäntäni lähellä jo alakouluikäisenä. Lapsuudenystäväni kanssa viihdytimme itseämme leikkelemällä Seiskasta ja muista laatulehdistä kuvia ja tekstejä, joita yhdistelimme uusiksi, (omasta mielestämme) hullunhauskoiksi kokonaisuuksiksi. Kannanotot ajankohtaisiin asioihin olivat merkittävässä roolissa leikkaa ja liimaa -projekteissamme.

Vaikka tuollainen askartelu on jäänyt vähälle sitten lapsuusvuosien, tarve omien mielipiteiden visualisointiin ja toisinaan huumorin asuun pukemiseen ovat kulkeneet mukana ja vahvistuneet. Jyrkkäkin kritiikki on helpompi ilmaista parodian muodossa, koska pahin terä leikkautuu pois ja tulkinnanvaraisuus lisääntyy. Esimerkiksi vastamainoksen voi ajatella olevan matkimista tai kettuilua parodian kohdetta kohtaan. On kuitenkin katsottava syvemmälle, jotta todellinen tarkoitus paljastuu. Yleensä se ei vaadi erityisiä älyllisiä ponnisteluja, vaan kykyä pysähtyä pohtimaan asioita eri perspektiiveistä.

Kuten Welp toteaa, vastamainoksissa yhdistyy aktivismi, taide ja journalismi, joista jokaiseen suhtaudun melkoisen intohimoisesti. Ehkäpä juuri siksi Louserit Vuittuun oli mielestäni todella inspiroiva. Ei auttanut muu kuin väsätä pikimmiten oma vastamainos. Varoitan, että näitä on varmasti tulossa lisää. ;)

Esikuva

Meikän versio. Isommaksi saa avaamalla kuvan uudessa välilehdykässä!

Illustration Challenge: Amusement Park

Meinasin lähestyä aihetta perinteisesti piirtelemällä maailmanpyörää ja vuoristorataa, mutta tavoittelemani lopputulos olisi vaatinut liikaa hienosäätöä (lue: hermojen kiristelyä). Jostain pulpahti idea onnettomasta hahmosta huvipuistomiljöössä. Ehkä tämä veikkonen on kavereidensa kanssa liikenteessä, muttei uskalla mennä laitteisiin. On tyydyttävä istuskelemaan vain hattara seurana. ;(

Piirros on tehty Illustratorilla, hienosäätö Photoshopilla.

High Five

Illustrator & Photoshop

Vuodenvaihde Pietarissa

Tää postaus tulee pahasti jälkijunassa, kun on ollut kaikenlaista muuta puuhaa, enkä ole saanut aikaiseksi käydä matkakuvia huolellisesti läpi.

Tosiaan, joulukuun lopulla hypättiin Allegroon ja lähdettiin oikein ulkomaille vaihtamaan vuotta. Suurin osa reissusta oltiin Pietarissa, mutta yksi yö vietettiin Lugassa, parin tunnin junamatkan päässä Pietarista. Mitään suuria suunnitelmia ei ollut etukäteen tehty, vaan mentiin fiiliksen mukaan. Nähtävyydet ja kulttuurielämykset rajoittuvat kiertoajeluun, Kunstkameraan ja kaupungilla hortoiluun. Sirkukseen oli tarkoitus mennä, mutta ei tajuttu ostaa lippuja tarpeeksi ajoissa. Niinpä lippupisteillä oli tarjota vain muutamia hajapaikkoja esityksiin - ilmeisesti joululoma oli saanut paikalliset liikenteeseen ja kansoittamaan kaikki turistienkin suosimat paikat. Kunstkameraankin sai jonottaa reilu puoli tuntia hyytävässä talvisäässä, ja sisällä piti lähestulkoon käyttää kyynärpäätaktiikkaa, jos jotain mieli nähdä. Valitettavasti yksi parhaiten mieleenjääneistä asioista oli juuri se, että venäläisillä oli jonkun verran vaikeuksia ottaa kanssaihmiset huomioon. Toisaalta kyläpaikoissa vieraanvaraisuus oli suorastaan ylitsepursuavaa. Ristiriitaista porukkaa.

Muikee / Jans

Nyt on joku vieras tunkenut reviirille.

Pikku kiipeilijä / Jans

Hyvä paikka ottaa lepiä

Matkalta hautausmaalle

Muistomerkki

Tikapuut rappuset taivaaseen?

Voin kertoa että tuolla ei pimeän tullen paljon naurattanut - varsinkaan siinä vaiheessa, kun pimeydestä hyökkäsi kulkukoira... Ihan viaton onneksi.

Hän kävi myös sisällä lämmittelemässä!

Lugan asema

Kunstkamerassa

Ding dong / Jans

Kirjakauppa

Prätkäpukki

Countdown

Toinen murheenkryyni meinasi muodostua ruoasta. Kasvisravintoloita oli ainakin keskustassa nihkeästi, ja monissa ravintoloissa kasvisvaihtoehtoja löytyi vain alkupalalistalta. Ruokavalio reissussa jäi vähän yksipuoliseksi, eikä se tarjonnut juurikaan uutta. Toisaalta söin ensimmäisen kerran eläissäni blinejä! Hyviä olivat.

Olut oli mustaa kuin aikakin

Vaikka pieniä vastoinkäymisiä tulikin vastaan, matka oli kuitenkin varsin onnistunut. Vuoden vaihtumisen todistaminen Pietarissa oli todellakin kokemisen arvoinen. Ihmiset olivat juhlatuulella, mutta yhteenkään örveltäjään ei törmätty. Ehkä siisteintä oli autoliikenteeltä suljettu Nevski Prospekt, joka kuhisi porukkaa. Skumpat kulautettiin kurkkuloihin Nevan rannalla.

Nevskillä uudenvuoden aattona

Putinin terkut

Olen käynyt Pietarissa nyt kaksi kertaa, molemmilla kerroilla talvella. Odottelenkin, että pääsisin näkemään kesäisen Pietarin ja esimerkiksi Pietarhovin suihkulähteineen. Saas nähdä, tuleeko tulevana kesänä tilaisuus lähteä pöhisemään idemmäs!

Ylemmän kuvan teksti eteläkarjalaksi