"Kolmannen sektorin toimijat kohtuuhintaisten asuntojen tuotannossa"

Nyt on tullut ulos ensimmäinen tieteellinen julkaisu, jota olen ollut mukana kirjoittamassa! Tässä projektissa meikäläisen työnkuvaan kuului graduni sisällön tiivistäminen artikkeliksi sekä raportin oikoluku. Hoidin homman vuoden alkupuolella, ja myönnettäköön että vähän kutkuttelisi päästä tekemään tutkimusta pitkästä aikaa...

Heitän tähän raportin abstraktin. Kokonaisuudessaan julkaisu on luettavissa täällä.

Julkaisussa tarkastellaan kolmatta sektoria asuntoalan toimijana, sektorin mahdollisuuksia lisätä kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa ja tällöin kohdattavia haasteita. Kohtuuhintaisesta asumisesta puhutaan paljon, mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudulla uusien korkotukilainotettujen asuntojen vuokrat ovat paikoin markkinahintaisten vuokrien tasolla. Tämä on synnyttänyt yhteiskunnallista keskustelua tuen ehdoista ja yleishyödyllisen rakennuttajan käsitteestä. Julkaisu on johdatus Suomessa vähän tutkitun aihepiirin kysymyksiin. Kun siinä kartoitetaan aluetta, josta ei löydy paljoakaan valmista tietoa, tutkimuksia tai tilastomateriaalia, aihetta käsitellään pitkälti esimerkkien avulla. Näin tarkastellaan mm. kolmannen sektorin määrittelyä, erityispiirteitä ja toimintamuotoja, kohtuuhintaisuuden käsitettä ja edistämiskeinoja sekä kertarakennuttamisen ongelmia.

Kohtuuhintaista asumista pyritään edistämään strategisen ohjauksen sekä tonttipolitiikkaan, kaavoitukseen ja taloudelliseen tukeen perustuvan ohjauksen avulla. Kohtuuhintaisia asuntoja tuottavat julkisella tuella julkinen sektori, yksityinen sektori ja kolmas sektori. Joissain maissa tarjonta on vahvasti kolmannen sektorin organisaatioiden varassa, mutta Suomessa kolmas sektori on keskittynyt lähinnä erityisryhmien asuntotuotantoon. Suomessa kolmannen sektorin erityisvahvuus on erilaisien asumisen tukipalveluiden tarjoaminen. Aidosti yleishyödylliset kolmannen sektorin toimijat voisivat olla osaratkaisu kohtuuhintaisten asuntojen puutteen paikkaamisessa myös muille kuin erityisryhmille suunnattujen kohteiden rakennuttamisessa. Kuitenkin uusien, varsinkin pienien toimijoiden on käytännössä hankalaa ja riskialtista tulla rakennusalalle. Myös olemassa olevien organisaatioiden toiminnan laajentaminen on haastavaa. Kohtuuhintaisten asuntojen tuotantoon tarvitaan jatkossakin myös julkisen sektorin toimijoita.

Kiitos Sannalla ja Ainolle yhteistyöstä!

Valot, kamera, käy

Pari viikkoa sitten starttasi "video markkinointivälineenä" -kurssi, jolla tutustutaan videokuvaamiseen ja opetellaan editoimaan materiaalia Adobe Premierellä. Alunperin tarkoituksena oli, että jokainen tiimi kuvaa enintään minuutin mittaisen mainospätkän toimeksiantajalle. Meidän ryhmä on kuitenkin poikkeus, koska tehdään toimeksiantajallemme koulutusvideo. Kyseessä on yritys, joka on lanseerannut uuden maanlaajuisen apteekkipalvelun. Palvelun käyttöönotto edellyttää apteekkien henkilökunnan koulutusta, ja videomateriaalin avulla perehdyttäminen käy monin tavoin helpoimmin. 

Videon rakenne ja sisältö pääpiirteissään sovittiin yrityksen toimitusjohtajan kanssa. Tämän suunnitelman kanssa lampsittiin eilen Viikkiin opetusapteekkiin kuvaamaan. Kaksi tiimiläistä näytteli ja ohjaava opettaja hoiti valaistuksen kuntoon ja kuvasi. Me muut keskityttiin lähinnä naurun pidättelyyn - tyypillistä, että kaikki on olevinaan hiton hauskaa silloin, kun pitäisi pysyä pokkana. Homma saatiin kuitenkin jopa etuajassa purkkiin.

Kuvaaminen jatkuu vielä, mutta vähän eri muodossa. Nyt meillä on vasta kuvituskuvaa, joka tulee täydentämään videon varsinaista koulutusmateriaalia. Kuvauksia seuraa äänitys, jossa kertoja selostaa videon vaiheet. Itse odotan eniten editointivaihetta, mikä saattaa kuulostaa vähän pöhköltä - onhan se koko prosessin työläin ja hermoja kysyvin vaihe. Toki olisin mielelläni kuvannutkin, mutta olen käsitellyt videokameraa viimeksi vuosia sitten, enkä oikein luota siihen, että saisin kylmiltään laadukasta kuvaa nauhalle. Editoinnissakin olen hädin tuskin amatööri, mutta ainakin minulla on käsitys siitä, millaisia leikkauksia haluaisin videoon. Editointi on just sellaista leikkaa ja liimaa -näpertelyä, mistä minä tykkään. :D

Syyssatoa Sipoosta

Oli pakko

Ajanhallinnan ihanuus

Joskus muinoin olin kaveriporukassamme leikkimielisen naljailun kohde, koska tapasin tehdä lukusuunnitelmia. Varsinkin lukioaikoina koeviikon lähestyessä kalenterini täyttyi merkinnöistä, joista selvisi kunkin päivän lukutavoite ja toisinaan myös siihen varattu aika. Yliopistossa lipsuin aika rankasti tuosta tavasta. Johtui varmaan siitä, että luettavaa oli rutosti melkein koko ajan. Oli armollisempaa unohtaa liika suunnitelmallisuus, joka olisi johtanut vain tavoitteiden saavuttamattomuuteen ja itsensä soimaamiseen.

Kun olin viime vuoden lopulla muutaman kuukauden periaatteessa toimettomana, ahdistuin tyhjästä kalenterista. Huomasin kaipaavani rutiineja, aikatauluja, tekemisen meininkiä. Tavoitteita. Selasin työpaikkoja ja lähettelin hakemuksia. Jossain vaiheessa keksin hakea uudestaan opiskelemaan, jolloin sain ympättyä päiväohjelmaani pääsykokeisiin valmistautumisen. En nyt sanoisi sen olleen erityisen järjestelmällistä, mutta jokainen hyödyllisesti kulutettu minuutti söi sitä kurjaa oloa, joka päämäärättömästä kellumisesta seurasi. 

Uusi lukuvuosi on startannut vauhdilla, ja kalenteria pläräämällä voi huomata, ettei joutilaisuuteen ole ihan mahdottomasti aikaa. Ei meillä opetusta ole missään nimessä liiaksi, mutta sen ei pidä antaa hämätä, koska valtaosa opiskelusta on itsenäistä ja tiimin kesken puurtamista. Haasteellisinta on ehkä nimenomaan se, että oma suoritus ei riipu pelkästään omasta työstä, vaan ajanhallinnassa on otettava huomioon myös muut tiimiläiset. Tarve huolelliseen aikataulusuunnitteluun on siksi kasvanut jälleen. 

Meillä oli tänään projektijohtamisen kurssilla aiheena aikataulun ja kustannusten hallinta. Tutustuttiin uudestaan GANTT-ohjelmaan, jota käytettiin jo kevätlukukaudella projektisuunnitelman teossa, mutta johon en itse sillä kertaa kajonnut. Aika helppokäyttöinen työkalu, jonka avulla projektit ja niihin liittyvät tehtävät saa heitettyä kätevästi aikajanalle, joka konkretisoi ajan tarpeen. Ohjelman voi ladata ilmatteeks täältä.

Sorrun turhan usein valittamaan, ettei minulla ole aikaa asialle X tai Y varsinkin, jos kalenterissa on muutama, lyhytkestoinenkin merkintä viikolle. Vaikken tykkääkään toimettomuudesta, olen kyllä huomannut valtaosan päivistäni kuluvan jonninjoutavaan puuhasteluun, jota harrastan välttääkseni tärkeämpiä tehtäviä. Toki pidän huolen siitä, etteivät velvollisuudet jää hoitamatta, mutta toisinaan asioiden priorisointi tuntuu haastavalta. Tunnilla esiteltiin nelikenttä, joka voi auttaa tärkeysjärjestyksen miettimisessä. Alla esimerkki, jossa on osittain samat jutut kuin videon nelikentässä. Työn tehokkuuden ja aikatauluttamisen kannalta II-ruutu on erittäin tärkeä, kun taas I-ruudussa toteutetaan suunniteltuja tehtäviä ja reagoidaan yllättäviin muutoksiin. III-ruutuun sijoittuvat "muka-tärkeät" asiat. IV-ruudun toimintoja tulisi välttää työajalla, koska ne vievät tilaa itse työnteolta. Toisaalta ajattelen, että irrelevantti juttutuokio kollegan kanssa työn lomassa saattaa vaikuttaa positiivisesti työilmapiiriin, mikä motivoi panostamaan itse työhön.

Ruutu II on tärkein, koska esimerkiksi huolellinen suunnittelu vapauttaa aikaa muihin tehtäviin. 

En tiedä muista, mutta itse olin ihan innoissani, kun sain uusia eväitä ajanhallintaan. Tulipahan vaihteeksi pohdittua sitäkin, mihin oikeastaan käytän sen muka kortilla olevan aikani. Fiksulla suunnittelulla ehdin tehdä helposti kaiken, minkä haluan. Miksikään rationaaliseksi koneeksi en pysty tai edes tahdo muuntautua, mutta jos nyt jatkossa edes vähän harvemmin suusta lipsahtaisi se "ei miulla oo aikaa". 

Setä Samuli Saimaan Setan asialla

Elokuun loppupuolella Saimaan Setasta nyittiin hihasta ja pyydettiin väsäämään printtimainos. Yhdistyksen nuorten ryhmä ja aikuisten ryhmä yhdistettiin, minkä johdosta mainontakin vaati päivitystä.

Sain aika lailla vapaat kädet, mutta konsultoin tiiviisti yhdistyksen hallituksen jäsentä, joka auttoi ideoinnissa oman pään lyödessä tyhjää. Omaa tekemistäni ohjasi ajatus siitä, että Seta on avoin kaikille sukupuoleen tai seksuaalisuuteen katsomatta. Siksi pyrin välttämään tekemästä liian selkeää rajanvetoa enemmistön ja vähemmistön välille kosiskelemalla pelkästään jälkimmäistä mukaan toimintaan. Tietysti yhdistyksen toiminnan ydin - pyrkimys seksuaaliseen tasavertaisuuteen - oli tuotava jollain tavalla esille, joten Setä Samuli sai silinterinsä ympärille sateenkaaren.

Mainos julkaistiin kaupunkilehti Vartissa (Etelä-Karjalan alueella). Lisäksi sitä jaettiin kouluihin ja kirjastoihin Lappeenrannassa ja Imatralla.

Työhaastattelun pelastus